Taide, totuus ja politiikka

Taiteilija Kari Kontio painui pohjaan, Ahdin valtakuntaan muutama päivä sitten. Huono homma, Karilla oli kala-allergia. En tuntenut häntä, en montaa muutakaan. Kun Elvis sammui, ajattelin että olisin tahtonut tavata. Kari Kontion kaverit, ehkä he tosiaan olivat sellaisia, kirjoittivat Hesariin oheisen negrologin. Kontion opettaja Jouko Turkka sen sijaan haukkui vainajan Ilta-Sanomissa, kaunista. Ehkä siksi, että Kontio meni vetämään Juhaa, aloittelijaa aivan, turpaan nyrkkeilysalilla.

Ilkikurinen vastarintamies
Kirjailija Kari Kontio

Julkaistu: 10.7.2006 00:00

Kirjailija Kari Kontio hukkui 8. heinäkuuta Herttonimen Tuorinniemen uimarannalla. Hän oli syntynyt 8. elokuuta 1956 Oulussa. Kari Kontio opiskeli aatehistoriaa, filosofiaa, valtio-oppia ja teologiaa sekä kävi Teatterikorkeakoulun ohjaajalinjan Jouko Turkan aikana vuosina 1984-1988.
Kontio oli paitsi kirjailija myös teatteriohjaaja, lehti- ja radiotoimittaja, käsikirjoittaja, tv-juontaja, nyrkkeilijä, motoristi – hän oli kaikkea tätä mutta paljon muutakin: ristiriitainen persoona, äärimmäisyysihminen ja elämäntaiteilija, kulttuuripiirien sivistynyt häirikkö, enfant terrible.
Poikana hän kertoi miettineensä, ryhtyisikö isona profeetaksi vai taikuriksi ja päätyi ajattelemaan itseään taiteilijana, koska silloin on mahdollista olla molempia. "Mä teen tilateosta omasta elämästäni. Mä teen ristiriitaisia tekoja, jotka on kaikki tietoisia, vaikka ei aina rationaalisia."
Kontion tuotantoon kuuluvat romaanien Lajinsa viimeinen ja Kausi helvetissä lisäksi mm. lukuisat lehtikirjoitukset, joissa hänen laaja-alainen sivistyksensä yhdistyy oivaltavaan omaperäisyyteen ja kirjalliseen lahjakkuuteen.
Kari Kontio oli kuvainkaataja ja ilkikurinen vastarintamies mutta ei nihilisti. Näennäisen kyynnisyyden alta paljastui elämässään monet käänteet ja kolhutkin kokenut ihminen, joka mm. osasi opettaa ystävilleen suhteellisuudentajua: ”Niin kauan kuin ei olla palavassa talossa, ei ole mitään hätää.”