Taide, totuus ja politiikka

Saturday, October 28, 2006

 

Reko Lundán 1969-2006

Kirjailija ja ohjaaja Reko Lundán kuoli eilen, 27. lokakuuta 2006. "Teatterin eettiset lähtökohdat ja yhteiskunnallisuus olivat Lundánin työn perusta. Nähkää, miten Suomenselkä jakaa ihmiset optiorikkaisiin ja köyhyyskuoppaan pudonneisiin!" (Kirsikka Moring, HS, 28.10.)
Rekon viimeinen näytelmä Kutsumattomia vieraita menee vielä Suomen Kansallisteatterissa. Sitä hän kirjoitti keväällä 2005. Miestä luomistyössä voi lukea verkossa ilmestyvästä Nordic Literature -lehdestä. Siihen on käännetty Rekon kirjoittama teksti otsikolla Journal. Kirjailija on valinnut otteita viimeiseksi jääneen näytelmätekstinsä kirjoittamisesta kevättalvelta 2005. Maaliskuun alussa hän kirjoittaa: "Mutta nyt keskityn Kuningas Learin ohjaukseen. Oman näytelmän jatkaminen jää huhtikuuhun. Olen luvannut ensimmäisen version teatterinjohtajalle toukokuun loppuun."
Reko sanoi haastattelussaan: "Jäljelle jää ajatusenergia, joka ei katoa koskaan". Nyt hän on kuollut, mutta minä elän, vai elänkö minä?

Reko Lundánin ajatuksia voi katsella ja kuunnella tosta, Yleisradion Elävästä arkistosta.

Friday, October 27, 2006

 
Tampereen yliopiston kansleri Jorma Sipilä kirjoitti tämän viikon Helsingin Sanomissa Suomen yliopistolaitoksen tilasta seuraavaa:

"Kuva Helsingin yliopistosta on samalla kuva suomalaisesta yliopistopolitiikasta. Suomi on halunnut siirtyä ripeästi tietoyhteiskuntaan ja kouluttaa maistereita suhteellisesti eniten maailmassa, mutta entisillä rahoilla. Yliopistot kävisivät valtion tuottavuusohjelman malliesimerkiksi, mutta ikävä kyllä ne kasvattivat tuottavuuden kattoon jo ennen kuin valtioneuvosto päätti ohjelmastaan. Opetuksen on toivottu kansainvälistyvän itsestään ilman erityisiä panostuksia. Voimme OECD:n asiantuntijoiden tavoin ihmetellä, miksi vanhempien kuuluu maksaa lastensa varhaiskasvatuksesta, mutta yliopistot ovat ulkomaalaisillekin ilmaisia. Suuria suunnitelmia kansainvälistymisestä ei ole, sillä valtio perustelee yliopistojen tulevia henkilöstövähennyksiä kotimaisten nuorisoikäluokkien supistumisella. Vaikka yliopistopolitiikka on tuonut juuri niitä tuloksia, mitä sen tekijät ovat tavoitelleetkin, nostavat The Times Higher Education Supplementin tulokset hankalia kysymyksiä. Jaksavatko suomalaiset yliopistotyöntekijät ylläpitää tieteen korkeaa tasoa näännyttävistä tutkintomääristä huolimatta? Suostuvatko järkevät ihmiset yhä lähtemään yliopistotyöhön Suomessa? Aikooko Suomi rakentaa oman tietoyhteiskuntansa erossa muusta maailmasta?
Mitä tapahtuu, kun valtion tuottavuusohjelma lähivuosina todella iskee yliopistoihin?"

Sipilä kirjoittaa pelkkää asiaa, vaikka pieni ihminen voisi ihmetellä montaa muutakin asiaa, muttei nyt jaksa. Joten soromnoo.

Thursday, October 26, 2006

 

Kiva kuunnella

Kuuntelemisen sanotaan olevan kultaa, kuunteleminen - rakkauden ja välittämisen tärkein muoto. Mutta jotain rajaa sentään. Kun ihminen joutuu kuuntelemaan vuodatusta nyky-yliopistosta, ihmistä alkaa väsyttää. "Opiskelijat ovat seminaareissa aivan pihalla. Kuka miettii talvirenkaiden vaihtoa, kuka tuittupäistä avokumppania, mutta kukaan ei ole kiinnostunut opiskelijatoverin hengentuotteesta. Kaikki vaan on ja möllöttää. Ole siinä kriittinen pedagogi. Syki luovuutta. Paskat. Jos ei kiinnosta, niin palataan asiaan sitten kun kiinnostaa." - Jaa, jaa, jaa, jäkä jäkä bom bom.
"Ja kollegat ihan yhtä pihalla kaikesta. Kuka huoneessaan ovi kiinni murjottaen, kuka maailmalal vastuitaan paossa. Kuka opetukseens aläkähtyen..." Ja niin edes ja päin. Juu ket mai mesits, ha - tookin tu mii?!
Mut sit tulee tämä konsultti paikalle ja sanoo, että mikäs hätä täällä nyt on, kun kaikki valittaa vaikka Valtio tietääkseni edelleen maksaa kohtuullista korvausta menetetystä vapaa-ajasta. On valmiit yliopistoksi kutsutut raamit ja rakennukset vaikka ei omat, mutta sen kun ryhdytte organisoimaan anarkiaanne luovasti, otatte pois kuleksimasta sen mikä teille kuuluu, palaatte perusasioihin, ryhdytte opettamaan tutkimuksenne pohjalta jos te nyt enää mitään tutkitte. Vöök in prokres pohjalta nääs. Ja opiskelijatkin tykkää.

Wednesday, October 11, 2006

 

Illalla menee pitkään

Juttelin aamulla työpaikan kahvilan kassan kanssa. Hän kertoi työajoistaan ja pojastaan, jolle läksyt ei maita ja kuinka sitten illalla menee pitkään kun tehdään läksyjä eikä päästä nukkumaan ja istuin siinä syömättä ja mietin tyttöä kaunista kuin voikukka, valoa joka johdattais mut pimeään. Pariisin esikaupungissa oli satanut lunta. Se oli ajettu paksuille paakuille tienposkeen niin kuin Venäjällä demokratian isä Putin.

Monday, October 09, 2006

 

Intellektuellien oopiumi

Emeritusprofessori James Petras kuvailee itseään vallankumoukselliseksi ja anti-imperialistiseksi aktivistiksi. Silti hänellä on paljon sanottavaa Latinalaisen Amerikan uusista demokratioista lukuisissa netissä olevissa teksteissään. Petras on melko skeptinen uusien johtajien suhteen epäillen mm. Evo Moralesia. Ennen Bolivian presidentinvaaleja kirjoittamassaan tekstissä hän pelkäsi, että vasemmistointellektuellit putoavat Moralesin kaltaisten 'populistijohtajien' kaivamaan kuoppaan:

"Valitettavasti vasemmisto reagoi symboleihin, myyttiseen historiaan, poliittiseen retoriikkaan ja eleisiin muttei ohjelmalliseen sisältöön, historialliseen kokemukseen ja konkreettiseen sosioekonomiaan. Marxia mukaillen: populistinen retoriikka on intellektuellien oopiumia."
"Unfortunately, the Left will continue to respond to symbols, mythical histories, political rhetoric and gestures and not to programmatic substance, historical experiences and concrete socio-economic policies. To paraphrase Marx: Populist rhetoric is the opium of the intellectuals."

Morales kuitenkin meni Vapun 2006 aikoihin lupaamaan energiavarojen kansallistamista. Oliko lupaus populismia vai todellinen? "On tullut pitkään odotettu, historiallinen hetki jolloin Bolivia ottaa uudelleen absoluuttiseen hallintaansa luonnonvaransa." Kuinka on käynyt? Liittyikö lupaus sisäpolitiikkaan, Moralesin tavoitteeseen lisätä valtaansa keskeisissä sisäpoliittisissa kysymyksissä. Ainakaan Moralesin poliittinen neuvonantaja ei nimitä Moralesin politiikkaa sosialismiksi, vaan "Andien amatsonasin kapitalismiksi".

Friday, October 06, 2006

 

Vanheneminen on ikävää puuhaa

Ei ole kivaa tälläkään kaverilla, jonka piti perua jo aikaa sitten sovittu juttu:
"Elämä on tällä hetkellä aika hajalla ja aikataulut niin sanotusti
kusee. Kukaan ei muistanut kertoa, että tämä ihana keski-ikä
tarkoittaa myös läheisten sairastumista ja kuolemaa.
Paskamainen tilanne kaiken kaikkiaan, siis tämä mun työtilanne. Olen
tosi pahoillani.
Mutta näille asioille ei kerta kaikkiaan voi mitään. Mulla ei ole
sisaruksia, joten mun täytyy hoitaa tätä tilannetta ihan yksin.
Vietettyäni viimeiset ajat melko tiuhaan sairaalamiljöissä voin sanoa,
että vanheneminen näyttää aika ikävältä puuhalta - en suosittele.
Kävin eilen hetken kävelemässä Hämeenkatua ja kuinka ihmeellisen
kauniilta nuoret ihmiset kadulla näyttivät." -- Voimaa!

Wednesday, October 04, 2006

 

Jumalanpilkkaa

Hannu Salama täyttää tänään 4.10. 70-vuotta. Nuoremmat lukijat eivät ehkä muista, että 1960-luvulla Salamaa syytettiin jumalanpilkasta. Pilkkasyyte nostettiin hänen romaaninsa Juhannustanssit kuudennen luvun (s. 139-142) kohdasta jossa juopunut muurari Hiltunen laskettelee omiaan Jeesuksesta:

"Hiltunen laittoi kätensä rinnalle ristiin, nosti päänsä kenoon ja puhui rintaäänellä kuin olisi messunnut:
- Ja kiitoksen kukko lauloi korkealla äänellä: ettet vainen valehteliski. Sillä kirjoitettu on: joka tekee sen yhdellekin näistä pienimmistä, niin parempi olisi että sille ripustettaisiin tahkonkivi mulkunvarteen niin kun viulunkielen talla, mutta joka tekee saman tempun neitsyelle pääsiäisyönä, sen on oleva taivasten valtakunta. (...)
- Ja Jeesus lähti Kapernaumista kolmen lapsen äidin kanssa ja pysäytti mossensa vähän ennen Jerikon tiehaaraa ja poikkesi ämmän kanssa tiepuoleen ja sitä paikkaa on siitä alkaen kutsuttu Raapatraapatiksi, se on: kaks aasinhäntää ristissä. Ja Jeesus sanoi jenkilleen: oi te epäuskoiset, jos minä en tulisi Jerusalemiin tiineen aasintamman kanssa niin te sanoisitte ettei Jeesus ole Jumalan poika. (...)
- Ja totisesti minä sanon teille, kun tulee päivä niin te huudatte täällä on Herra ja tuolla on Herra ja jokapuolla Herra ja hiialahiiala mutta te ette enää muista että Jeesus seurustelee vakituiseen tiineen aasintamman kanssa koska Jeesus ei ole mikään tuhkamuna. (...)
- Ja kun Pietari oli laittanut toistakymmentä kuivaa jaloviinaa tuulensuojaan, hän maksoi laskun ja käski portsarin soittaa taksin. Ja tapahtui että kun Pietari pääsi huoran kanssa kämpille, hän ei tuntenut mestaria joka oli loikannut Tuulensuusta siivelle. Ja katso, he tekivät junan. Ja kun aamu valkeni, Jeesus katsoi Pietariin ja sanoi: katso ihmistä. Ja Jeesus meni kolmesti kuselle mutta Pietari itki niin katkerasti että hätä meni ohi. (...)
Hiltunen pyöritti päätään, ponkaisi penkistä ja putosi takaisin ja jollotti nuotin kanssa kuin ortodoksinen pappi.
- Ja pyrämiitin esirippu halkesi keskeltää, ja riekaleet heilu kolme päivää tuulessaa, ja kaikki kukot kieku niin perkeleesti saunankiukaalla ja haudat levisivät kuin Jokisen eväät, ja Jeesus huusi suurella äänellä: Ollaanko Pispalassa kun on verinen perse ikkunassa, aameen."

Marraskuussa 1964 pitämässään kansanopistolaitoksen 75-vuotisjuhlapuheessa arkkipiispa Martti Simojoki tuomitsi Salaman ja kirjan korostaen, että pyhiä asioita pilkkaamalla loukataan ihmiseksi kasvamisen perusasioita. Aikuiskasvatuksen professori Urpo Harva säesti Uudessa Suomessa: "On vaikea kuvitella semmoista yhteiskuntaa, jossa julkaistaisiin kaikki, mikä vain on totta".

Arkkipiispa teki työtään, ehkä myös kansansivistysopin professori. Tai sitten - kuka tietää - Salama osui suoraan heidän arkoihin, salattuihin paikkoihinsa, sillä mitään tavatonta tai tavallisuudesta poikkeavaa Hiltusen puheista on vaikea lukea, ainakaan tamperelaisessa työläiskodissa kasvaneen klopin. Purkaukset ovat kaunokirjalliseen muotoon puettuja juopuneen melko tavallisia vouhotuksia. - Mutta kaikkein perkeleimmin minä ihmettelen sitä yhdeksäntoista kokoomuslaisen kansanedustajan lammaslaumaa, joka meni nostamaan asiasta mekkalan tekemällä vuoden lopulla eduskuntakyselyn ja pani koko siitä seuraavan monivuotisen rallin pystyyn.

Vuoden 1965 tammikuussa oikeusministeriö kehotti nostamaan syyteen jumalanpilkasta rikoslain 10. luvun 1 momentin nojalla. Puolitoista vuotta myöhemmin, syyskuussa 1966, hovioikeus tuomitsi kirjailijan kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja kustantajan vahingonkorvauksiin sekä edellä lainattujen kohtien sensurointiin. Parin vuoden päästä presidentti Kekkonen armahti Salaman ja kumosi korvausvaatimukset. Sensuroidut kohdat palautettiin kirjan vuonna 1990 julkaistussa laitoksessa.

Aamulehden tämän päiväisessä synttärihaastattelussa Salama sanoo, ettei sen aikaisia tapahtumia voi verrata nykyisiin, esimerkiksi Tanskassa julkaistuihin islamia rienaaviin pilakuviin. Vaikka molemmissa on kysymys Jumalan väitetystä pilkkaamisesta, nykyinen tilanne on aivan toisella tavalla tulenarka kuin 40 vuotta sitten; 1960-luvun tapahtumat ovat globaaleiksi äityneiden ja äityvien selkkausten rinnalla lähinnä piirikunnallisia kisailuja.

Mutta! Eihän tämän enää pitäisi olla kiinnostavaa kuin ehkää jonkinlaisena historiallisena kuriositeettina. Mitä Hannulle tapahtui vuoden 1975 ETYK-kokouksen jälkeen? Itse hän kuvaa tuon televisioidun kokouksen olleen itselleen jopa tajunnan räjäyttävä "paradigmamurros". Sen jälkeen oli turha yrittää kuvata maailmaa perinteisen realistisesti, jos oli ollut aiemminkaan. Mutta kuinka sitten? Finlandia-sarja osoitti uuden suunnan. Mitä muuta tapahtui? Missä on se nuori kirjallisuustieteen tai sosiologian tms. ylioppilas, joka ottaisi tehtäväkseen kysellä Salamalta hänen 30 viimeistä vuodestaan? Vai pitääkö kysellä itse? Viimeiset 30 vuotta, siinä työnimi keskustelukirjalle.

Sunday, October 01, 2006

 

Luisutaanko Suomessa kohti uusautoritarianismia?

Vaikka P. Lipponen ei ehkä myynytkään Suomea Bushille taannoisella kauppamatkallaan Yhdysvaltoihin, Suomessa ollaan kuin varkain luisumassa muun Euroopan mukana terrorismin vastaisen sodan aloittamaan hätätilahallintoon, jota poliisi toimittaa - ilmeisesti poliitikkojen tietämättä.


Philip S. Golub esittelee Le Monde diplomatique lehden artikkelissaan The Will to Undemocratic Power, Yhdyvaltain ja Iso-Britannian tilannetta, jossa ulkoisella uhalla pelottelu on johtanut klassiselle liberalismille perustetun demokratian alasajoon ja omien kansalaisten repressioon. Mutta juttunsa lopuksi Golub muistuttaa oman maansa ja Euroopan tilanteesta, joka ei ole paljon Yhdysvaltoja ja Iso-Britanniaa kummempi:

"THE ideological landscape is no healthier in Europe, where racism translates into generalised suspicion against immigrant communities. In France, urban riots, rooted in longstanding social neglect and institutionalised exclusion, were hastily dismissed and denounced by many as ethno-religious assaults on national identity (15). The executive responded by unearthing colonial emergency law and declaring a state of siege. These measures are a sorry comment on the state of the culture and the culture of the state.

In the history of the liberal state, emergency rule was most often used in colonial contexts. During its centuries-long apprenticeship in colonial despotism, to use Hannah Arendt’s words (16), the West created concentration camps and reintroduced torture (abandoned under the influence of the Enlightenment). Slavery differentiates the US and European experiences: Europe exported its violence abroad, US despotism was applied within.

As recent apologists for colonialism and imperialism remind us, this past has never really disappeared. Anti-colonialist memories are still fresh in France: Article 4 of the law of 23 February 2005 adopted by the French parliament, recognising “France’s work” in its colonies, led to such protest that it had to be repealed by decree a year later.

In France and elsewhere, authoritarianism and the colonial spirit are once again closely united in those who advocate and practise emergency rule. The subtext of official discourse is that to protect ourselves from the barbarians we need an authoritarian state; to preserve our lives we need to give up our freedoms."


Archives

December 2005   July 2006   August 2006   September 2006   October 2006   November 2006   December 2006  

This page is powered by Blogger. Isn't yours?