Taide, totuus ja politiikka

Kuuntelemisen sanotaan olevan kultaa, kuunteleminen - rakkauden ja välittämisen tärkein muoto. Mutta jotain rajaa sentään. Kun ihminen joutuu kuuntelemaan vuodatusta nyky-yliopistosta, ihmistä alkaa väsyttää. "Opiskelijat ovat seminaareissa aivan pihalla. Kuka miettii talvirenkaiden vaihtoa, kuka tuittupäistä avokumppania, mutta kukaan ei ole kiinnostunut opiskelijatoverin hengentuotteesta. Kaikki vaan on ja möllöttää. Ole siinä kriittinen pedagogi. Syki luovuutta. Paskat. Jos ei kiinnosta, niin palataan asiaan sitten kun kiinnostaa." - Jaa, jaa, jaa, jäkä jäkä bom bom.
"Ja kollegat ihan yhtä pihalla kaikesta. Kuka huoneessaan ovi kiinni murjottaen, kuka maailmalal vastuitaan paossa. Kuka opetukseens aläkähtyen..." Ja niin edes ja päin. Juu ket mai mesits, ha - tookin tu mii?!
Mut sit tulee tämä konsultti paikalle ja sanoo, että mikäs hätä täällä nyt on, kun kaikki valittaa vaikka Valtio tietääkseni edelleen maksaa kohtuullista korvausta menetetystä vapaa-ajasta. On valmiit yliopistoksi kutsutut raamit ja rakennukset vaikka ei omat, mutta sen kun ryhdytte organisoimaan anarkiaanne luovasti, otatte pois kuleksimasta sen mikä teille kuuluu, palaatte perusasioihin, ryhdytte opettamaan tutkimuksenne pohjalta jos te nyt enää mitään tutkitte. Vöök in prokres pohjalta nääs. Ja opiskelijatkin tykkää.