Taide, totuus ja politiikka

Kollegani kaverin kummin kaima kertoi kuulleensa jonkun kertoneen kahvipöydässä jostain ulkomaisen yliopiston laitoksesta, jossa oli otettu tosissaan tutkijoiden imagon rakentaminen. Itsestä täytyi tehdä brändi, kartuttaa tiedemeriittien lisäksi yhteiskunnallista näkyvyyttä. Joiltain se oli onnistunut helpommin kuin toisilta. "Olin ulkomailla, jossa hoidin saman aikaisesti kahta vierailuprofessuuria, vietin luovaa laatuaikaa lukien, kirjoittaen ja matkaillen. Ja tietenkin tutkimusverkostoni tutkijoiden kanssa runsaasti julkaisten. Palasin sitten kutsuttuna eli ehdottoman pätevänä kotiyliopistoni professorin virkaan oltuani ennen sitä paitsi edellä mainituissa ulkomaisissa viroissa myös useissa suomalaisten yliopistojen vakituisissa professorin viroissa. Toin mukanani tähtioppilaani ja ajan koulukuntani ajattelun tuota pikaa sisään perusopetukseen. Tulin, näin ja voitin."

Sitten oli ollut niitä kuvaelmia, jotka eivät vakuuttaneet oikein mitenkään. "Bräntäisin iteni siitä lähtökohrasta, että onhan tässä yritetty kaikenlaista, haettu virkoja, muttei saatu. Tehty jonkinlaista tutkimustakin ja yritetty luoda kontakteja sinne sun tänne, mutta ei niistäkään oikein ole mitään syntynyt. Tällä mun omalla laitoksella, näin kai voi sanoa, että niinku omalla kunen oo täältä mihkään lähteny, ei ole syntynyt näiden 20 vuoden aikana oikein mitään näkyvää, tohtorit ovat olleet mitä sattuu, ku niitä pitää nykysin tuottaa mutta ainakaan ohjausta ne ei o saaneet. Ja milläs sitä oikein ohjaisi, kunnei oo jaksanu perehtyä uusiin juttuihin metoreissa ja sen semmoisissa. Nyt sitten eläkeiän kynnyksellä tarjottiin taas sellaista yhtä pätkähommaa, sellasta saattohoitoohan tää vähä on, mutta otettavahan se on vastaan, kun laitoksella joutuis taas tosi huonoihin hommiin, opettaan ja sillai."