Taide, totuus ja politiikka

Lukiessani Kaarina Hazardin kirjaa Kontallaan olin valmis sanomaan: vanhoista kolumneista ei ole kirjaksi. Niin surkean keskeneräinen Hazardin teelmä on. Kirjan painavat asiat jäävät räävittömän tyylin ja viimeistelemättömän rakenteen alle. Lupaava alku, "[k]irjoittaminen on kansalaisen rehtiä perustyötä!" loppuu lyhyeen. Kirjan sekavuus karkottaa ja panee miettimään, miksi ihmeessä kustantamo julkaisee näin epävalmista. Puolet pois ja loppu lyhyesti olisi ollut toimiva ohje tämänkin kirjan kohdalla. Kontallaan jää kulttuurin kuriositeetiksi, eikä tule vaikuttamaan missään keskustelussa. Valitettavasti.
Sitten sain käsiini Tuula-Liina Variksen teoksen Ihmisen paikka, johon hän on koonnut kolumnejaan 2000-luvulta. Ja oitis käsitykseni muuttui. Niin paljon on kirjoittaja nähnyt vaivaa vanhojen tekstiensä työstämisessä uudeksi, ehyeksi, puhuttelevaksi kokonaisuudeksi. Lopputulos on kerrassaan upea! Tunnustan kuuluvani Tuula-Liina Variksen ihailijoihin, hänen tyylinsä asiallinen hienoviritteisyys kiehtoo ja asiallista sanottavaa riittää.
Kolumnista voi olla kirjaksi.