Taide, totuus ja politiikka

Muutamassa aiemmassa entrissä olen makustellut ajatusta siitä, että Kiasman voiman näytön tarkoitus ei ollutkaan pelkkä anarkistiporukan mielenosoituksen ennaltaehkäisy, vaan niin sanottujen tavallisten ihmisten opettaminen pysymään aisoissa; ne olivat "uhkaus, näyttö siitä, että tämä yhteiskuntajärjestelmä puolustautuu" (Linkola).

Suomalainen poliisi on lukenut hyvin terrorismin vastaista sotaa käsittelevät läksynsä, ehkä liiankin hyvin. Joskus läksynsä lukeneita kutsuttiin pilkkanimellä pinko. "Vitun pinko!" Pingottaako poliisi?

Yhdysvalloissa jotkut kriittiset ajattelijat väittävät "terrorismin vastaisen sodan" olevan suunnattu omia vastaan, pelottelumielessä. Henry Giroux kirjoittaa: "The war against terrorism is part and parcel of the war against democracy at home" (kirjassa Take Back Higher Education, 2004, s. 57) Samassa yhteydessä hän viittaa Slavoj Zizekin artikkeliin Today, Iraq. Tomorrow... Democracy, jossa tämä esittää helvetin kaamean epäilyn:

"Direct American occupation of a large and key Arab country—how could this not generate a reaction of universal hatred? One can already imagine thousands of young people dreaming of becoming suicide bombers, and how that will force the U.S. government to impose a permanent high-alert emergency state. At this point, one cannot resist a slightly paranoid temptation: What if the people around Bush know this, what if this 'collateral damage' is the true aim of the entire operation? What if the true target of the 'war on terror' is American society itself—the disciplining of its emancipatory excesses?" (tummennus, JS)

Siinä se: lievän paranoidi epäily liian emansipaation suitsimisesta. Mutta ei kai tässä mitään uutta ole, poliisi on valtiollinen instrumentti, joka määritelmän mukaan harjoittaa rakenteellisesti legitimoitua väkivaltaa kansalaisiaan kohtaan, ja toimii - tai ainakin sen pitäisi toimia - poliittisessa valvonnassa. Supoa ei valvo kukaan. Entä muuta poliisia? Kaikkein olennaisinta on kysyä, kuka vartioi vartioita? Missä ovat poliitikot? Missä on Rajamäen rykmentti? Ja mitä se tekee meille? Kenen puolella se on, mitä parlamentaarisuus tarkoittaa jne.?

Minusta nämä ovat tärkeitä kysymyksiä ja onhan niihin päätoimittaja Matti Apusen tilaama vastauskin olemassa: 68 % meistä pitää poliisin toimintaa oikeutettuna. Mikä suomeksi sanottuna tarkoittaa, että "me" olemme jo jakautuneet niihin, jotka tarpeen tullessa - ehkä jo pian - ovat valmiit vaikka mihin - kavaltamaan lähimmäisen, lukitsemaan ovensa, tilaamaan "turvallisuuspalveluja", hankkimaan kättä pitempää tuulikaappiin - oman nahkansa säilyttämiseksi ja niihin, jotka ovat kusessa, kun se aika koittaa.