Taide, totuus ja politiikka

Herra entinen valtakunnan vaikuttaja, nykyisin lähinnä korvankaivaja Kimmo, kyrpiintynyt ja kyynistynyt vanhempi hyvä veli ja ystävä, lähetti tänään tulistuneen, vaikkakin selvästi kännissä kirjoitetun meilin, jonka laitan tähän ihan kiusallani, ilostuupa maanantaina palaillessaan rikospaikalle, ja availlessaan helvetinkonettaan, jossa kaiken maailman plokeista lähetetyt rss-fiidit antavat herralle aamun spiidit:

"Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksen hupsut tädit toimittaja Päivi Punkka-Hänninen ja uutispäällikkö Riikka Venäläinen tekivät verojutuillaan (3.11., s. A 10) vuoden journalistiset pohjat. Toivottavasti heidät palkitaan sillä arvokkaalla journalistipalkinnolla, jonka kriteerinä on "kovien" talousuutisten sisältämä "human intrest"; näiden tätsien jutuissa ainakin se on komeasti kohdillaan. Porvarillinen ideologia kaiuttaa niissä ilosanomaansa, vaikka luultavasti heidän tietämättään, ja juttujen sanoma ja tyyli olisivat suoraan Kokoomuksen ensikeväisen vaalivoiton ja Suomen vihon viimeisen oikeistolaisen käänteen kaunis ja konkreettinen kuvaus, ellei ruiskukkapuolueella olisi Jyrki Kataisenlaista tyrmistystä puheenjohtajanaan ja povellaan ex-puoluesihteerinsä kaltaista suomalaisen miehen kokovartalokuvaa, tätä herra tamperelaisherra Harri Jaskaria. Jos Kokoomus todella haluaisi nielaista Suomen syvään mustanpuhuvaan nieluunsa, niin puheenjohtajaksi on uhrattava kaunis Sari Sarkomaa. Samalla Suomeen saadaan naistenpuolue, jota minäkin äänestän, ihan vain Sarin, mutten herran tähden.

Luulen, että monet nykynuoret (hei onks muita?) todella uskovat tämän toimittajatätsäparivaljakon tapaan siihen, että superikkaiden palkat ja omaisuus ja optiot on ansaittu kovalla työllä. No, osalla tietenkin ovat. Ja he pitäkööt rahansa, ja tulkoot autuaiksi Mammonassa. Mutta huolestuttavaa on yleisen ilmapiirin ja yhteiskuntamoraalin muutos, siis se, miten yhteisistä asioista ajatellaan. Silloin mun ekspansiivisessa keski-iässä yhteistä venettä ei kiikutettu, mutta nyt se sallitaan ja siitä palkitaan medianäkyvyydellä ja palstatilalla Ja oikeiston kuoro, tämä lahtar'lauma sankka ja ennen kaikkea sinne pyrkivät, huutaa että vihdoinkin! Verotus on hyvä esimerkki: muutaman sadan todella äveriään verokertymistä kerrotaan maan ainoassa valtakunnallisessa printtimediassa sankaritarinoita, kuinka heidän tuloveroillaan pidetään lastenseimet täynnä, mummot vaipoissa ja flunssapiikit terveyskeskuksissa, tai pannaan katulamput palamaan sinne, missä ennen oli pelottavan pimeää; vähennetään pelon maantiedettä, muttei huomata, että samalla rakennetaan uutta käsitystä sosiaalisesta todellisuudesta, uutta ontologiaa, jossa on paitsi hyväksyttyä myös reilua olla rikas, rikkaampi, rikkain. Näin unohtuu, että tämän maan verotaakan kantaa ja verotuloilla tehtävistä julkisen talouden investoinneista – maanteiden kunnostuksesta koulutoimeen jne. – huolehtii 98,7 prosenttia suomalaisista. Supertuloisten panos tästä kaikesta, jota kutsuttiin isänmaaksi, on verotuloilla mitattuna 1,3 prosenttia.