Muistan päivän, kun ensimmäisen kerran tajusin olevani naimisissa väärän ihmisen kanssa kertoi eräs ystäväni. Mä älysin, että me puhuttu oikein mistään mitään, vaimo oli pääasiassa hiljaa omissa maailmoissaan. Sanoin siitä ja se vastasi että sinä teet aina töitä. Sitten en viitsinyt sanoa enää mitään. Jaksatko kuunnella? Joo. Mä tein töitä, mutta koskaan ei tarvinnut sanoa että emmä nyt ehdi kun on töitä, kun koskaan ei kysytty mihinkään tai ehdotettu mitään. Niinkun että mennääs elokuviin tai teatteriin tai johonkin. Taik tuuks auttaan. Tein sitten töitä. Ja teen. Mutta sekin on väärin. Vittu ku ottasin ja maksasin asuntovelat etuajassa ja sitten menolippu jonnekin pois.